Kirjoitin Ohjelmistoyrittäjien blogissa suomalaisten ohjelmistoyritysten kivisestä kansainvälistymisestä ja siitä kuinka kilpailijamaat tekevät asian kovin toisin. Se mikä pätee ohjelmistoyrityksiin, pätee kyllä pitkälti myös muuhun teollisuuteen. Tässä juttu siis blogimme seuraajille.

Suomalainen ohjelmistoyritys kansainvälistyy hitaasti ja kalliisti ja myydään ennenaikaisesti pikkurahalla.

Ensimmäistä ulkomaanmatkaa mietitään ankarasti, konsulttien ja hankkeiden kera. Ulkomaille mennään maakonttorivetoisesti. Ja tuloksia syntyy. Hetken aikaa.

Ennen pitkää toimitusjohtaja huomaa uhranneensa elämänsä kansainvälistymisen alttarille. Jälleen yksinäinen ilta ankean lentokenttähotellin baarissa perutun lennon pakottamana. Päivä on vietetty headhunterin kanssa etsien uutta maajohtajaa –  ja poliisin kanssa sitä edellistä, sekä firman kassaa. Menestyksestä olisi kiva nauttia, mutta siltä se ei todellakaan välttämättä tunnu. Lentoyhtiön platinakortti on enää osoitus elämän puutteesta.

Yritysblogin menestyskaava -blogisarjan 1. osa: Kaava. Ilmestynyt aikaisemmin englanniksi: The Company Blog Success Formula, what makes or breaks your company blog, and how to achieve success. 

Blogi lanseerattu, eikä mitään tapahdu? Virittelitte blogialustan, kirjoititte ensimmäiset postaukset, hikoilitte ladattavan oppaan kanssa saadaksesi liidejä, lanseerasitte blogin ja avasitte shampanjapullon. Seuraavana päivänä miehititte työpisteet ja valmistauduitte ottamaan vastaan liidien hyökyaallon. Odotitte. Odotitte. Ja taidatte vieläkin odottaa ja samalla kyseenalaistaa koko touhun mielekkyyttä.

Ovien avaaminen blogiin on toki tärkeä puristus. Onnittelut siitä. Mutta menestystä se ei tuo. Menestystä ei edes tuo maailmanluokan sisältö. Menestys tehdään.

Yritysblogin menestys syntyy viidestä tekijästä ja niiden tulosta: varallisuudesta, volyymista, mahtavuudesta, istuvuudesta ja promootiosta.

Slush tuli ja meni, joillain mieli pahoittui

Slush tuli ja meni. Näkökannasta riippuen siellä hengasivat maailmaa parantavat, tai pahentavat startupit ökyrikkaiden riskisijoittajien – veeceiden ja enkeleiden – kanssa. Hypen mukana ovista seilasi sisään myös ylintä valtio- ja yritysjohtoa. Parempi brändäytyä uudistajaksi, kuin uudistettavaksi, he ajattelivat. Toimittajille edessä oli mainio apaja. Uutta ja mullistavaa oli tarjolla messuhallillinen. Jokaiseen näkökulmaan löytyi tarjontaa kun vähän hihasta vetäisi.

Mielensäpahoittajille startup-skene ja -hype on luonnollisesti punainen vaate. Kansan Uutiset kirjoittaa Slush-vihasta, ja Hesari kaivaa sattumalta sopivasti esille entisen Slush-keulahahmon firman harjoittaman työntekijöiden riistämisen (ja joutuu korjaamaan juttua muutama päivä myöhemmin). Täytyyhän mielensäpahoittajille antaa heidän jokapäiväinen mielipahansa.

On startup-ilmiöstä sitten mitä mieltä tahansa, siihen on parempi sopeutua ja ymmärtää. Jokaisen meistä on...

Arianna Huffington oli eilen puhumassa Nordic Business Forumissa. En ollut kuuntelemassa. Mutta tarina ei tänään kerrokaan Rouva Huffingtonista, eikä edes hänen luomastaan Huffington Postista, tuosta mediatalosta, jota blogiksikin pilkataan. Vaan arvostusansasta, johdon ajatusansasta, joka tuhoaa kypsien yritysten mahdollisuuden selviytyä alan muutoksista voittajana.

Tänään Hesarissa Sanomalehtien liiton liittojohtaja Juha Holmberg sen sijaan uskoo printtiin ja digiin: "Keskustelu siitä, lopettaako digi paperilehdet kokonaan, on typerää"

Ja typerää se onkin. Nimittäin totta kai tuhoaa. Holmberg lienee vastaista mieltä.

Mutta tämä tarina ei myöskään kerro median murroksesta. Vaikka sillä jatketaan.

Kuten tiedämme, mediatalot ovat maailmalla, kuten koti-Suomessakin, suurissa vaikeuksissa. Liikevaihto putoaa ja lukijat karkaavat nettiin. Washington Postin omistajat totesivat pelin menetetyiksi ja myivät mediayhtiönsä Amazonin perustajalle Jeff Bezosille pari vuotta sitten 250 miljoonaa dollarin hintaan. Liikevaihtoa lehtiyhtiö kerrytti tuolloin vajaa 600 miljoonaa.

Pari vuotta aikaisemmin AOL osti Huffington Postin, tuon mediatalojen blogiksi haukkuman, hurjalla 315 miljoonan dollarin kauppasummalla. Liikevaihtoa HuffPo keräsi tuossa vaiheessa 50 miljoonaa. Analyytikot pitivät AOL:ää hulluna. Kovin hulluksi kauppa ei sittenkään osoittautunut, sillä viime vuonna mentiinkin sitten jo 200 miljoonan tahtia.

Yritystoimintaa johdetaan liiketoiminnan luvuilla: tuloslaskelmalla, taseella, kassavirralla ja vielä näitä tarkemmilla sisäisillä mittareilla. Yrityksen arvo ei tuossa keskustelussa ole mukana kuin mausteeksi.

Kuitenkin yrityksen arvostus on aivan keskeinen tekijä yrityksen uudistuskyvyssä. Matalalla arvostuksella rahaa ei saa, eikä omilla osakkeillakaan voi yrityksiä ostaa. Pikemminkin joutuu itse jonkun toisen ruokalistalle. Korkealla arvostuksella yritykseen uskotaan. Rahaa saa kun pyytää, ja edulliseen hintaan. Osakkeita voi käyttää maksuvälineenä yrityskaupoissa hyvällä diilillä.

Kirjoitin tämän jutun Flashnoden blogiin 19.2.2015.

Business pyörii järjestelmien varassa. Samalla liiketoiminnan kehittämisestä on tullut väsytystaistelua, jossa vastassa on niin IT-majuri kuin järjestelmätoimittajan nörttikin. Tai viimeistään lakiosaston peruukkipäät, joiden mielestä hanke on kielletty, ellei peräti laiton. Syyllinen, kunnes syyttömäksi todistetaan.

Järjestelmän uusimisesta on tullut vuosia kestävä ikuisuusprojekti, joka antaa kilpailijalle ohitusmahdollisuuden ja vie firman perikatoon, tai ainakin sen partaalle.

Harvalla business-päättäjällä riittää taidot ja voimat taistella näitä onnellisuuden imeviä ankeuttajia vastaan. Tai on riittänyt.