Päätimme tiimin kanssa hakea Loyalisticille uudet toimitilat. Nykyinen edustustoimistomme on verkossa kauppaa tekevälle yritykselle turhan suuri ja pramea. Erittäin mukava se tosin on, ja haikein mielin luovumme neljästä kakluunistamme ja 4 metrin huonekorkeudesta. Mutta jos tiimi hengaa yhdessä huoneessa ja neljä on tyhjän panttina, jotain on syytä tehdä. Asiakkaatkin jo ihmettelevät tätä ökyilyä.
Tähän mennessä asiakaskokemus osoittaa toimitilavälittäjät etanaakin hitaammaksi joukoksi, joka ei vaivaudu tekemään kohteen eteen juuri mitään. Asiakaskokemus sucks!
Pienellä googletuksella selviää, että toimitilat löytyvät Oikotieltä tai Kauppalehden Toimitilat -palveluista. Toimitilat Etelä-Helsinki -haku tuo esiin toki monta muutakin sivustoa. Kisaan tunkee mukaan välittäjät, kiinteistöyhtiöt, toimistohotellit kuin kohteetkin. On tehty hakukoneoptimointia ja ostettu näkyvyyttä. Ei olisi kannattanut. Toimitilaa etsivälle näistä muista on lähinnä masennukseksi. Toimitilanvälittäjät elävät vielä kultaista 90-lukua. Kiinteistövälittäjillä kaikki on kovasti hienoa, mutta tusinan hakukentän täyttämisellä kohteita löytyy kuitenkin vain kourallinen. Kiinteistöyhtiöiden sivut taas eivät oikein tiedä mitä varten ne on olemassa. Sisältö kun löytyy myös portaaleista. Ja lopulta kohteille tehdyt hienot kotisivut ovat jämähtäneet lähtöruutuun ja kertovat kohteen valmistuvat alkuvuodesta 2013.
Pahin tilanne on sisällössä, tai sen puutteessa. Jokainen joskus käytettyä asuntoa, autoa, venettä tai muuta hilavitkutinta etsinyt tietää että kilpailu ostajasta on kovaa. Sormi ei nappia paina jos kuva ei houkuttele. Eikä yhteydenottoa kuulu, jos tiedot ovat epämääräisiä tai hinta puuttuu. AirBnB:n menestys tapahtui itse asiassa vasta silloin kun he rupesivat omaan lukuunsa kuvauttamaan kohteita ammattikuvaajilla.
Toimitiloja markkinoidaan sen sijaan ilman hintaa, ilman kuvia, ilman pohjakuvia ja kuvauksella, johon on ehkä vaivauduttu vääntämään kaksi lausetta itse vuokrattavasta tilasta. Muut tiedot ja kuvat ovat taloa ylipäätään koskevia.
Käytimme tiimin kanssa aamupäivän Oikotiessä ja Kauppalehden Toimitilat -palveluissa. Keräsimme parisenkymmentä kohdetta suosikeihin.
Monta kohdetta raakkasimme pois ankeiden kuvien takia. Jos toimisto näyttää kuvissa samalta kuin Helsinki syysloskassa, niin anti olla. Ja monelta jäi suosikiksi merkitseminen saamatta kun olennaista tietoa puuttui eikä sitä jaksettu lähteä kysymään.
Kun ei köyhiä ja kipeitä olla, niin hinnatkin olisivat olleet kivat. Ehkäpä oltaisiin innostuttu keskustan ydinkortteleista, mutta nyt vedettiin varmemman päälle.
Ennen lounasta pakersin välittäjille yhteydenottopyynnöt. Pääosalle käytin Oikotien ja Kauppalehden yhteydenottolomaketta. Se kun oli selkeästi tarkoitettu pääkanavaksi. Ainakin näiden portaalien mielestä. Lounaalle kävellessä mietin saankohan syödä haarukallistakaan rauhassa.
Turha pelko.
Lounas meni ja iltapäivä hätistellessä vielä muutamaa välittäjää. Työpäivän loppuun mennessä puhelin ei ole pirahtanut, eikä sähköposti kilahtanut. Somen kautta sain sentään parilta kaverilta tai kaverin kaverilta muutaman ehdotuksen. Samalla kävin keskustelua tuttujen ja tuntemattomien, yrittäjien ja toimitusjohtajien kanssa toimitilavälittäjistä. Yksikin valitti, että välittäjät soittelevat parin viikon välein kysellen tarpeesta vaikka hän on kaikille tusinan kertaa sanonut vuokrasopimuksen jatkuvan vielä kaksi vuotta.
Miksi kohdetta pitää ylipäätään rahalla markkinoida, jos sitä ei halua myydä.
Inboundissa nopeat syövät hitaat. Huomenna saatan olla jo solmimassa vuokrasopimusta jossain. Silloin voi olla myöhäistä soitella.
 |
Kirjoittaja Antti Pietilä Antti on Loyalisticin perustaja ja toimitusjohtaja, inboundin sanansaattaja, kouluttaja ja valmentaja, ohjelmistotoimialan vaikuttaja. Sano vain hei, vaikkapa Twitterissä. |
