Joukkorahoitus on mieletön keksintö. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut mahdollista testata ideaa ja sen vetovoimaa ennakkoon näin tehokkaasti. Uutena välineenä joukkorahoitus vaatii kuitenkin rahoituksen hakemiseen uutta osaamista.
Rahoituksen hakeminen siirtyy ovelta ovelle hattu kourassa kiertämisestä aivan toiselle tasolle. Siirrytään myyntikyvykkyydestä markkinointi- kyvykkyyteen, ja siinäkin korporaatiomarkkinoinnin ulkopuolelle startupeiden käyttämään sisältömarkkinointiin. Tätä ei todellakaan opeteta kauppakorkeakoulussa.
Tavallisen rahoituksen hakemista voi verrata perinteiseen myyntityöhön. Selvität potentiaalisia rahoittajia ja heidän tarpeitaan. Kylmäsoitat ja yrität buukata tapaamista. Hyödynnät verkostoja. Viilaat hissipuhetta, eli kylmäsoittoskriptiä. Tuunaat rahahanat räjäyttävää kalvosarjaa. Raakaa, perinteistä myyjän jalkatyötä siis.
Joukkorahoitus taas ei ole myymistä, vaan markkinointia. Et voi käydä pitchaamassa tarinaasi tuhansille ihmisille, vaan sinun pitää markkinoida se. Tarvitset sosiaalisia verkostoja, kiinnostavaa viestintää ja tajunnat räjäyttävää videota. Mutta jättimäisen markkinointibudjetin sijaan käytössäsi on kasa vanhoja kengännauhoja mutta rajattomasti intoa. Silläkö pitäisi onnistua?
Ilman muuta!
Markkinointi on muuttunut 5 vuoden aikana enemmän kuin edelliseen 500 vuoteen. Startup ei käytä mainostoimistoja, mainontaa ja valtavia kasoja rahaa valloittaessaan maailman. Pelleilköön suuryrityksen brändiensä kanssa kaikessa rauhassa. Goljatteja ei haasteta goljattien säännöillä, vaan daavidin oveluudella: sosiaalisessa mediassa, kiinnostavalla sisällöllä, sissisodankäynnillä. Rahan polttamisen aika tulee sitten kun sinustakin on kasvanut 50 miljoonan goljatti.
Voit tässä kohtaan heittää markkinoinnin oppikirjoilla lähintä kierrätyspömpeliä. Niistä ei ole apua joukkorahoituskampanjan markkinoinnissa.
