Podcastin nauhoittamiseen tarvitaan mikrofoni(t), nauhoitin sekä editointiohjelmisto podcastin jälkikäsittelyyn. Videoituun podcastiin tarvitaan näiden lisäksi kamera, valaistus ja videoeditointiohjelmisto. Nauhoittamiseen tarvitaan toki myös sopiva tila, ja jos podcast videoidaan, sopiva kuvausympäristö.
Yksinkertaisimmillaan tekniikka rakentuu joko älypuhelimen, tietokoneen tai halvan nauhoittimen ympärille, ja hankintoihin on tällöin varattava alle 100 euroa, olettaen toki, että älypuhelin tai tietokone löytyy jo omasta takaa.
Toisaalta osallistujien määrä, käytetty tila, videointi, haluttu laatutaso tai arvovaltaiset vieraat voivat nostaa rimaa melkoisestikin. Podcastin menestykselle esimerkiksi äänen laadulla on suuri merkitys, sillä heikkolaatuista ohjelmaa ei yksinkertaisesti jakseta kuunnella.
Tämä blogi on neljäs osa yritys-podcasteja käsittelevästä 4 blogin sarjasta.
Mikrofoni(e)n valinta
Mikrofonin valinta riippuu käytettävästä tilasta, mutta myös vieraiden lukumäärästä. 1-2 henkeä voi nauhoittaa yhdellä mikrofonilla. Jos vieraita on enemmän, on kullakin oltava oma mikrofoni, joka on suunniteltu ottamaan vain puhujan ääni, ei taustalta muiden puhujien ääniä. Erilaisilla mikrofoneilla on erilainen ääni, joten mikrofonien on syytä olla keskenään samanlaisia.
Mikrofoneja löytyy joka lähtöön ja hintaluokkaan. Osa on suunniteltu matkapuhelimelle (3,5 mm TRRS- tai Lightning-liitäntä), osa tietokoneelle (3,5 mm TRS- tai USB-liitäntä), osa kameroille (3,5 mm TRS-liitäntä) ja suuri osa on XLR-liitännällä kalliimpiin nauhoittimiin liitettäviä mikrofoneja.
 |
Kuvassa vasemmalla älypuhelimen kuulokemikrofoniliitäntään tarkoitettu TRRS-liitin ja oikealla kameran mikrofoniliitäntään tarkoitettu TRS-liitin. |
Kannattaa huomata, että vaikka mikrofonista löytyisi 3,5 mm liitin ja laitteesta sille vastaava reikä, eivät ne välttämättä toimi yhteen. Laitteen puolella liitin eli reikä voi olla mikrofoni-, kuuloke- tai nämä yhdistävä kuulokemikrofoniliitäntä. Mikrofonin puolella tulppa eli liitin voi olla mono- (TS), stereo- (TRS) tai kuulokemikrofoniliitin (TRRS). Näissä kirjainyhdistelmissä T tarkoittaa kärkeä (tip), R rengasta (ring) ja S hihaa (sleeve). Monoliittimessä välitetään siis yksi äänikanava joko mikrofonilta tai kuulokkeille, stereoliittimessä taas vasen ja oikea äänikanava ja kuulokemikrofoniliittimessä stereoääni kuulokkeille ja monoääni mikrofonilta laitteelle.
Älypuhelimessa kuulokeliitäntä on todellisuudessa kuulokemikrofoniliitäntä, ja se voi olla sitä myös tietokoneessa. Älypuhelimelle suunnitellussa mikrofonissa on siis TRRS-liitäntä. Älypuhelimeen tai tietokoneen kuulokemikrofoniliitäntään ei siis voi liittää TS- (mono) tai TRS-liitännällä (stereo) varustettua mikrofonia, sillä sen liittimessä piuhat on kytketty kuulokkeelle varattuihin osiin. Vastaavasti kameraan, nauhoittimeen tai tietokoneen erilliseen mikrofoniliitäntään ei voi liittää älypuhelimelle suunniteltua TRRS-mikrofonia.
Yleensä mikrofonit nauhoittavat vain yhden kanavan eli ovat monomikrofoneja. Itse asiassa kuulokemikrofoniliitäntään ei edes voi liittää stereomikrofonia. Yllättäen 3,5 mm liittimellä varustetuissa monomikrofoneissa on silti yleensä stereoliitin, jossa monoääni menee kumpaankin stereokanavaan.
Virtansa mikrofonit saavat laitteelta. 3,5 mm liitännällä varustetut saavat 3-5 voltin jännitteen, kun taas osa XLR-mikrofoneista tarvitsee huomattavasti korkeampaa 48 voltin haamuvirtaa. Joissakin mikrofoneissa voi olla sisäinen akku tai vaihdettava paristo.
Sovittimien avulla liitännöiltään erityyppisiä mikrofoneja ja nauhoittimia, kuten älypuhelimia, kameroita tai varsinaisia nauhoittimia, voidaan liittää toisiinsa. Silloin pitää kuitenkin tietää, mitä on tekemässä, sillä 48 voltin haamuvirralla voi kyllä kärventää mikrofonin, joka ei siihen ole suunniteltu.
Sitten pitäisi vielä puhua dynaamisten ja kondensaattorimikrofonien eroista, herkkyyksistä ja suuntaavuuksista, mikä menee äkkiä kovin teoreettiseksi. Nyt ollaan nauhoittamassa parin hengen podcastia, ei kymmenien soittimien konserttia.
Podcastin nauhoittamisessa pyritään käyttämään henkilökohtaisia mikrofoneja. Pieni paidankaulusmikrofoni on yksi vaihtoehto, erityisesti jos mikrofonin ei haluta kiinnittävän kuvassa huomiota. Toinen vaihtoehto on podcast-mikrofoneina usein markkinoitavat USB-mikrofonit, tosin ne sopivat parhaiten yhden hengen podcastiin. Näissä tulee yleensä jalusta mukana. Radiokäyttöön tarkoitetut podcast- tai broadcast-mikrofonit XLR- liittimellä ovat erinomainen valinta, joskin edellyttävät XLR-nauhoitinta. Näihin on yleensä hankittava erikseen XLR-kaapeli, jalusta ja mahdollisesti tärähdyksiä vaimentava pidin sekä POP-suodatin mikrofonin ja puhujan väliin poistamaan mm. P-kirjaimesta usein aiheutuva popsahdus.
Hiljaisessa tilassa voidaan parin henkilön nauhoittamiseen käyttää joko pöydällä pienessä jalustassa olevaa mikrofonia, joka voi olla myös nauhoitin mikrofonilla, tai kuvan ulkopuolelle sijoitettua haulikkomikrofonia. Mitä kauempana mikrofoni on, sitä enemmän se ottaa häiriöääniä. Yhdellä mikrofonilla äänitasoa ei pysty säätämään puhujien äänenvoimakkuuden tasaamiseksi muutoin kuin suuntaamalla mikrofonia lähemmäs hiljaisemmalla äänellä puhuvaa puhujaa.
Kun podcast-settiä rupeaa rakentamaan, joutuu miettimään, millä liittimellä mikrofoninsa ja nauhoittimensa ostaa. XLR-liitin on alan standardi, mutta edellyttää sitten jo melko ammattimaista otetta kalustossa, joka samalla usein vaatii selvästi enemmän osaamista. Jos setin rakentaa älypuhelimen, kameran, kevyen nauhoittimen tai tietokoneen ympärille, on myös muita vaihtoehtoja.
Älypuhelimelle tarkoitetut mikrofonit ovat siis 3,5 mm TRRS-liittimellä tai Applen käyttämällä Lightning-liittimellä, ja kameroihin tarkoitetut ovat 3,5 mm TRS-liittimellä. Samalla liittimellä mikrofonin saa kiinni myös nauhoittimiin. Tietokoneisiin mikrofonit liitetään USB-liitännällä.
XLR-mikrofonit liitetään XLR-nauhoittimeen tai XLR-USB -sovittimeen, joita löytyykin sitten yksinkertaisista välibokseista nauhoittimiin USB-liitännällä ja aina isoihin mikseripöytiin asti. 3,5 mm TRS:n voi muuttaa XLR:ksi välikappaleella ja toisin päin. Toisaalta osa XLR-mikrofoneista vaatii ns. haamuvirtaa (phantom power) toimiakseen, jolloin nauhoittimen tai sovittimen pitää tätä kyetä syöttämään.
Millä liittimellä mikrofoni kannattaa sitten ostaa? Se riippuu tarpeesta ja tulevista suunnitelmista, ja tietenkin käytettävästä nauhoittimesta. 3,5 mm standardit sopivat, jos ajatukset pyörivät älypuhelimen, kameran tai perusnauhoittimen ympärillä. Laadusta ei joudu käytännössä tinkimään. Välipiuhalla TRS muuttuu TRRS:ksi tai toisin päin, eli pahaa virhettä ei tee, jos päätyykin vaihtamaan älypuhelimesta kameraan tai toisin päin. Jos ajatuksissa kuitenkin on useamman kuin kahden monomikrofonin tai yhden stereomikrofonin käyttö, on mentävä XLR:ään.
Milloin USB-mikrofoni voi olla järkevä valinta? Jos nauhoitat yksin, USB-mikrofoni on järkevä hankinta, sillä voit käyttää samaa mikrofonia myös vaikkapa Skype-palaverissa ammattimaisen äänen aikaansaamiseksi. Useamman USB-mikrofonin käyttäminen ei kuitenkaan ole enää yhtä simppeliä, eikä tietokone moniraitanauhoittimena ole niitä helpoimpia. Useamman mikrofonin tapauksessa XLR on fiksumpi valinta nauhoittaa sitten nauhoittimelle tai kytkee tietokoneeseen kiinni. Osa nauhoittimista osaa nauhoittaa samalla sekä muistikortille että toimia USB- liitäntänä tietokoneelle.
Meidän studiostamme Loyalisticilla löydät varsin leveän kattauksen Roden mikrofoneja paidankaulusmikrofoneista aina reportterimikrofoneihin, podcast-mikrofoneihin, langattomiin ja haulikkomikrofoneihin. 1-2 henkeä nauhoitetaan yleensä kameralla tai Zoomin nauhoittimella, isomman porukan mikrofonit taas menevät Rodecaster Pro mikseri- ja nauhoitinpöytään. Usein käytössä on myös varanauhoitin.
Millä podcast kannattaa nauhoittaa?
Äänen nauhoittamiseen tarvitaan nauhoitin. Se voi olla älypuhelin, tietokone, kamera tai erillinen laite eli varsinainen nauhoitin.
Järkevin vaihtoehto riippuu käytettävistä mikrofoneista ja erityisesti niiden määrästä.
Älypuhelimiin löytyy monenlaisia nauhoitinohjelmistoja eivätkä ne yleensä maksa mitään. Nauhoitusta ei kuitenkaan tehdä puhelimen omalla mikrofonilla vaan erillisellä ulkoisella mikrofonilla. Näitä löytyy sekä 3,5 mm liittimellä (TRRS, TRS) tai Lightning-liittimellä. Koska monista älypuhelimista puuttuu tänä päivänä ns. kuulokeliitäntä (eli oikeammin kuulokemikrofoniliitäntä), tarvitaan erillinen sovitin. Tämän lisäksi jos mikrofoni ei ole suunniteltu älypuhelinkäyttöön, eli siinä on 3,5 mm TRS-liitin, tarvitaan lisäksi sovitin, joka muuntaa TRS:n TRRS:ksi.
Älypuhelimeen on mahdollista liittää sovittimella kaksi paidankaulusmikrofonia.
Tietokone voi niin ikään toimia nauhoittimena, liitännöistä riippuen. Kaikista koneista löytyy USB-liitin, johon voi liittää USB-mikrofonin tai hubin avulla useita mikrofoneja. Pöytäkoneista löytyy lisäksi 3,5 mm kuuloke- ja mikrofoniliitännät (TRS), mutta kannettavassa tietokoneessa kannattaa selvittää, onko yksi kuulokeliitäntä vain kuulokkeelle, jolloin 3,5 mm mikrofonia ei voi käyttää, vai myös kuulokemikrofonille (TRRS), jolloin voidaan käyttää älypuhelimelle suunniteltua mikrofonia suoraan ja kameralle suunniteltua mikrofonia sovittimella, joka muuntaa TRS:n TRRS:ksi. XLR- mikrofoneja voidaan käyttää erillisen sovittimen avulla.
Nauhoitukseen ja jälkikäsittelyyn, kuten leikkaamiseen, löytyy runsaasti ohjelmistoja. Macissä voidaan käyttää GarageBandia, joka tulee koneen mukana.
Kamera on videopodcastin tapauksessa luonteva nauhoitin. Kamerassa tulee olla ulkoisen mikrofonin liitin. Tämän lisäksi kuulokeliitäntä monitorointiin on lähes välttämätön. Monien kameroiden esivahvistin ei ole kovin laadukas, ja hiljaisiin kohtiin voi tulla huminaa. Paremmassa mikrofonissa voi olla oma esivahvistin, jolloin signaalia voi vahvistaa siinä ja säätää kameran vahvistuksen alas huminan välttämiseksi.
Nauhoitin on välttämätön, jos podcastissa käytetään enemmän kuin kahta mikrofonia. Toisaalta monissa nauhoittimissa on sisäänrakennettu tai vaihdettava mikrofoni, jolloin se voi toimia myös mikrofonina. Nauhoittimen valinnassa on syytä miettiä mikrofonien määrää ja liitäntätapaa.
Jos vieraita on kaksi, voi yksi pöytä- tai haulikkomikrofoni riittää, tällöin älypuhelin, kamera tai perusnauhoitin riittää.
 |
Kuvassa Zoom H1, jolla voi nauhoittaa joko sisäänrakennetulla tai 3,5 mm TRS-liitäntään kytketyllä ulkoisella mikrofonilla. |
Jos mikrofoneja on kaksi, voidaan kaksi monomikrofonia, kuten paidankaulusmikrofonit, liittää sovittimella yhteen 3,5 mm stereomikrofoniliitäntään ja nauhoittaa toinen vasemmalle ja toinen oikealle ääniraidalle tai yhdistää ne samantien sovelluksessa yhdeksi raidaksi.
Siirryttäessä yksinkertaisesta 1-2 mikrofonin nauhoituksesta parempiin XLR- mikrofoneihin tai useampiin mikrofoneihin kasvavat vaatimukset nauhoittimellekin jo siinä määrin, että on siirryttävä ammattilaitteisiin. Tällöin mikrofonille on ehkä syötettävä virtaa nauhoittimelta, mutta ainakin kunkin mikrofonin tasoa pitäisi pystyä säätämään puhujan äänenvoimakkuutta tasaamaan.
Mitä enemmän laitteita, sitä enemmän virhemahdollisuuksia, ja mitä enemmän tai tärkeämpiä vieraita, sitä tärkeämpää on varautua myös vikatilanteisiin esimerkiksi varanauhoittimella, jolloin ääniraita saadaan kahteen paikkaan, ehkä jopa eri mikrofonein.
Tilan valinta
Tilan merkitys podcast-nauhoituksen onnistumiseen on suuri, siksi ei ole yhdentekevää, missä nauhoitus tapahtuu.
Audiopodcastissa sillä ei ole väliä, miltä studiossa näyttää, kunhan puhujilla on mukava olla ja helppo hengittää, eli ääni kulkee. Lisäksi tietenkin tilan tulisi olla hyvin äänieristetty tai hiljainen, sekä tietenkin melko kaiuton, eli sisältää runsaasti pehmeää materiaalia kuten mattoja ja verhoja.
Valitettavasti huomaat pian, ettei toimistotaloja ole suunniteltu podcastien nauhoittamiseen. Sopivan tilan löytäminen on avokonttoreissa vaikeaa. Neukkari on usein se luonteva vaihtoehto.
Tällöin alat kuitenkin kiinnittää huomiota ääniin, joita et ole aikaisemmin huomannutkaan: liikenteen melu, hälytysajoneuvot, ilmastoinnin hurina, putkien suhina, keskustelut käytävillä, ovien kolahdukset muualta rakennuksesta... Ja se kaiku. Sekään ei ole aikaisemmin häirinnyt, mutta nyt nauhalla ääni kuulostaa siltä kuin kaivossa puhuisi.
Hyvät mikrofonit poimivat puhujien äänet eivätkä juuri muuta.
Valitettavasti useimmat neukkarit ovat täynnä kovia pintoja: lattia, seinät, ikkunat, valkotaulut, pöydät jne. Kaikua voi vähentää tuomalla tilaan paksuja mattoja, verhoja tai peitteitä. Mitä vähemmän esillä on kovaa pintaa, josta ääni voi heijastua, sitä vähemmän kaikua ja miellyttävämpi ääni.
Vaikka hälyäänet eivät enää päätyisikään nauhalle, ne häiritsevät puhujia, erityisesti isäntää tai emäntää. Kuulokkeet ovat tähän hyvä ratkaisu. Kun kaikki kuulevat vain sen, mikä menee nauhalle, ei hälyäänistä hermostuta, ja toisaalta oma äänikin tulee säädettyä hiljaisemmaksi ja matalammaksi.
Samalla on syytä kiinnittää huomiota myös visuaalisiin häiriötekijöihin, erityisesti lasiseinäisiä tiloja käytettäessä. On parempi, ettei isäntä tai emäntä näe käytävälle tai toimistoon, vaan voi keskittyä vieraisiinsa.
Jos podcast kuvataan myös videolle, tulee tilalle lisää vaatimuksia mm. valaistuksen, taustan sekä istumajärjestyksen osalta. Tavalliset toimistovalot välkkyvät usein videolla. Siksi ne voi olla syytä sammuttaa ja käyttää studiovaloja. Taustan tehtävä on nimensä mukaisesti olla tausta, ei siis viedä huomiota puhujilta. Toisaalta sen ei pitäisi olla tylsäkään. Jos olet yrittänyt ottaa perhepotrettia, tiedät, kuinka vaikea kaikkia on saada kivasti kuvaan. Sama pätee podcast-nauhoituksessa istumajärjestykseen.
Toisaalta videopodcast on luonteensa mukaisesti videoitu podcast, jossa mikrofonit saavat olla näkyvissä ja jopa kasvojen edessä, eikä kameralle tarvitse tällöin välttämättä lainkaan “esiintyä”.
Mitä jos haluankin videoida podcastin?
Videoitavan podcastin tapauksessa on tilan ja valaistuksen lisäksi syytä miettiä myös itse kuvauskalustoa.
Valaistuksella on suuri vaikutus. Kaksi tai kolme studiovaloa on usein välttämätöntä. Onneksi ne eivät enää tänä päivänä ole kovin kalliita. Kelvollisen valaistuksen aikaansaaminen vaatii kuitenkin aikaa ja osaamista.
Keski-ikäisiä business-ihmisiä kuvattaessa kasvot eivät useinkaan ole enää nuoruudenkireitä. Podcast-vieraita ei kuitenkaan lähdetä meikkaamaan raskaasti kuten televisiossa, vaan valoilla ja varjoilla pyritään esittämään osallistujat imartelevammassa valossa.
Kameratekniikan osalta kysymys on pitkälti siitä, paljonko visuaaliseen puoleen halutaan panostaa. Tavallisesti riittää, että podcast kuvataan yhdellä jalustalle sijoitetulla kameralla. Silloin saadaan yksi kuvakulma. Editointikin on helppoa, videopodcast kun on luonteeltaan videoitu podcast.
Mutta jos videosta halutaan visuaalisesti kiinnostavampi, on mentävä hieman pidemmälle eli lisättävä kameroita. Pääkamera esimerkiksi hoitaa yleiskuvan, ja kummallekin keskustelijalle on vielä oma lähikuvaa nauhoittava kameransa. Yhden henkilön podcastissa taas toinen kamera voisi kuvata esiintyjää sivusta.
Tietyissä tilanteissa voidaan yhdelläkin kameralla saada monipuolisuutta, sillä 4K-videosta voidaan jälkituotannossa rajata vaikkapa lähikuvaa ilman, että laatu heikkenee. Menetelmää rajoittaa kuitenkin se, että kuvakulma säilyy samana, jolloin rajauksista on harvoin lisäarvoa, ja useammin ne tuntuvat katselijasta vain keinotekoisilta kikoilta.
Vielä enemmän visuaalista nautittavuutta saadaan, kun jotain kameraa voidaan liikuttaa. Silloin sinänsä staattiseen asetelmaan saadaan liikettä. Kuvaus voidaan tehdä käsivaralta, jos kamerassa on hyvä kuvanvakautus tai apuna voidaan käyttää kameraa vakauttavaa gimbalia. Toinen vaihtoehto on liikuttaa kameraa lyhyen matkaa jalustan päälle asennettujen pienten kiskojen ja kärryn eli sliderin avulla.
Jos yhden kameran voi vielä saada kohdalleen isäntä tai emäntä itse, on useamman kameran tapauksessa käytännössä mukana oltava kuvaaja, mikä luonnollisesti nostaa kustannuksia kaluston, henkilökunnan ja jälkituotannon osalta.
Puhutaan vielä kuitenkin hieman itse kameroista. Monelle voi tulla yllätyksenä se, että videota ei tänä päivänä yleensä kuvata videokameralla, vaan ns. hybridikameroilla eli videokuvaukseen ja valokuvaukseen kykenevillä järjestelmäkameroilla. Näiden etuna tavallisiin videokameroihin nähden on vaihdettava optiikka ja kalliisiin ammattivideokameroihin nähden hinta, joustavuus ja helppokäyttöisyys. Lähes kaikki laadustaan tarkat youtuberit maailmalla käyttävät nimenomaan hybridikameroita.
Webbikameraa tai action-kameraa (esim. GoPro) ei yleensä voi käyttää niiden laajakulmaisen linssin takia. Ulkopuolisen mikrofonin liittäminenkin voi olla vaikeaa tai mahdotonta, jolloin joudutaan käyttämään erillistä nauhoitinta. Älypuhelin voi soveltua varauksin, mutta senkin linssi on usein laajakulmainen.
Videon kuvaamiseen riittää yleensä Full HD (1080p) tarkkuus, jolla se yleensä myös julkaistaan, joskin jos jälkituotantoon halutaan rajausmahdollisuuksia, voi kuvaaminen olla järkevää tehdä 4K-tarkkuudella. Tällöin kuvaa voidaan rajata yhteen neljäsosaan asti resoluution kärsimättä, ja tätä voidaan käyttää mm. rajauksiin, zoomauksiin ja kääntöihin.
Mitä nauhoituksen jälkeen tehdään?
Podcastin nauhoitus leikataan jälkituotantona lopulliseen muotoonsa. Jos on nauhoitettu useita ääniraitoja, ne yhdistetään, samoin projektiin tuodaan videoraidat.
Yleensä pyritään siihen, että itse nauhoitus menisi kerralla purkkiin eikä vaatisi leikkaamista nauhoituksen keskeltä. Pitkässä podcastissa jo pelkän materiaalin kuuntelemiseen nimittäin menee melkoisesti aikaa.
Valmistautumisella on siis suuri merkitys kustannuksiin. Jos isäntä on iskussa ja keskustelu kulkee toivottua rataa, on editointi nopeasti tehty. Mutta jos lopputuotetta joudutaan koostamaan tilkkutäkistä, se näkyy sekä laadussa että työmäärässä.
Audiopodcastin editointi vaatii ohjelmistolta ja laitteistolta huomattavasti vähemmän kuin videon editointi, ja ohjelmistovaihtoehtoja on runsaasti.
Videopodcast editoidaan videoeditointiohjelmistolla, kuten Apple Final Cut Pro X tai Adobe Premier CC, ja ääniraita tallennetaan podcast-jakelua varten erikseen.
Podcast-tuotannon 5 vaihetta
Podcastin tuottaminen voidaan jakaa kahteen kerrokseen: siihen, mikä tapahtuu mikrofonin edessä, ja siihen, mikä tapahtuu sen takana. Toisaalta osa työstä tapahtuu ennen nauhoitusta, osa nauhoituksen aikana ja osa nauhoituksen jälkeen.
Podcastin tuotantovaiheet voidaan jakaa seuraavasti:
- Kanavan suunnittelu: idea, kanavan suunta, tulevien aiheiden miettiminen
- Episodien sisältö: idea, vieraat, valmistautuminen, episodin isännöinti/emännöinti
- Käytännön järjestelyt: tilat, vieraiden buukkaaminen, koordinaatio
- Tuotanto ja tekniikka: tilan valmistelu, tekniikka, nauhoitus, jälkikäsittely
- Promootio: julkaisu, promootio, vieraiden osallistaminen promootioon
Yksinkertaisen podcast-tuotannon pystyy pyörittämään yksin, mutta siihen on varattava aikaa. Toisaalta jos oma aika tai osaaminen on kortilla, voi tehtävistä suuren osan delegoida tai ulkoistaa.
Yhden hengen videopodcastin tai kahden henkilön audiopodcastin vielä nauhoittaa isäntä tai emäntä itsekin.
Yksin voi ravata kameran edessä ja takana säätämässä ihan niin kauan kuin tarvitsee, ja vetää uudestaan niin kauan, kunnes on tyytyväinen.
Mutta kun mukaan tulee vieras, alkaa isännän tai emännän huomio jakautua, ja virheitä sattuu, lähes aina.
Kameran edestä ei huomaa, eikä usein voikaan seurata, meneekö kaikki kunnolla. Milloin on toinen siirtynyt osin kuvasta tai valosta pois, milloin tarkennus muuttunut, mikrofonin patteri tyhjentynyt, taustavalon akku loppunut tai muistikortti tai nauhoitusaika täyttynyt.
Audiopodcastissa tekniikka on 1-2 hengelle vielä yksinkertaista, mutta kun vieraiden määrä kasvaa, olisi isännän tai emännän syytä keskittyä tekniikan ja monitoroinnin sijaan vieraisiin ja keskustelun ohjaamiseen.
Isännän tai emännän ydintehtävä on episodin sisällöstä vastaaminen: idean miettiminen, vieraiden valinta ja kutsuminen, valmistautuminen teemat tai kysymykset miettien sekä itse episodin isännöinti.
Yhden episodin kulku voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
- Avaussanat
- Isännän/emännän ja vieraan/vieraiden esittelyt
- Aiheen avaaminen
- Keskustelun johtaminen: kysymykset, siirtyminen eteenpäin, lopettaminen
- Loppuyhteenveto
- Kuulijoiden aktivoiminen haluttuun suuntaan ja loppusanat
Isännän tai emännän rooli on tärkeä myös kanavan suunnittelussa ja suunnan ohjaamisessa, mutta tukena voi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa ja omaa markkinointia.
Tuotantoon liittyy kuitenkin ydintehtävien lisäksi myös paljon muuta, jolloin kannattaa miettiä, mitä haluaa tehdä itse ja mitä delegoida tai ulkoistaa.
Kun vieraat on puhuttu mukaan (isännän/emännän tehtävä), alkaa ajan sopiminen. Yhteen pitää sovittaa niin isännän/emännän, vieraiden, tuotannon kuin tilankin aikataulut. Parhaimmillaan tehtävä on helppo, mutta mitä kiireisempiä ihmisiä halutaan saada mukaan, sitä enemmän asia menee säätämiseksi. Jos itsekin on kiireinen, kannattaa harkita koordinaation delegointia tiimissä sellaiselle, joka tekee sitä päivätyökseen.
Tekniikka ja tuotanto on ehkä keskeisin alue, johon apua tarvitaan. Sinänsä podcastin tuottamisessa ei ole mitään erityisen kallista tai hankalaa. Yksinkertainen podcast on verraten yksinkertainen tekniikaltaankin, toisaalta monimutkaisuuskin kasvaa nopeasti. Harjoitus tekee mestarin, mutta kannattaa miettiä, onko tekniikka ja tuotanto se taistelu, johon haluaa omat paukkunsa laittaa. Isännän tai emännän ydintehtävä kun on sisällössä ja puheen johtamisessa.
Juuri ennen nauhoitusta fokuksen pitäisi olla valmistautumisessa, ei laitteiden säätämisessä, ja nauhoituksen aikana vieraissa ja keskustelussa, ei monitoroinnissa.
Nauhoituksen jälkeen aikaa pitää löytyä myös podcastin editointiin ja sen promoamiseen.
Kun episodi on editoitu ja tiedosto ladattu video- ja podcast-palveluihin, on puuduttavaa näpertelyä vielä runsaasti tiedossa. Episodille tarvitaan markkinointiteksti ja promokuva (thumbnail). Siitä pitää laatia blogijuttu, ja blogijuttua taas on promottava sähköpostilla uutiskirjeen tilaajille ja jaettava some-kanaviin.
Lataa oppaamme "Podcast B2B-yrityksen markkinoinnissa"
Tästä ILMAISESTA oppaasta löydät kaiken sen, mitä ikinä haluatkaan podcasteista tietää B2B-yrityksen markkinoinnissa: podcastien ja podcastauksen perusteet, miksi niitä kannattaa hyödyntää yritysmarkkinoinnissa ja miten, kuinka aloitat oman podcastisi tekemisen ja mitä teknistä välineistöä tarvitsen sen tuottamiseen. Oppaasta löydät neuvoja myös siihen, milloin sinun kannattaa tuottaa podcastisi itse ja milloin sinun kannattaa tehdä se yhdessä kumppanin kanssa!
 |
Kirjoittaja Antti Pietilä Antti on Loyalisticin perustaja ja toimitusjohtaja, inboundin sanansaattaja, kouluttaja ja valmentaja, ohjelmistotoimialan vaikuttaja. Sano vain hei, vaikkapa Twitterissä. |
