Ajatuksia 3870 metristä

18. helmikuuta 2010

Ennen Davosia olin Zermattissa. Hiihtämässä sielläkin. Zermattissa on Matterhorn, Euroopan viimeinen valloitettu vuori. Euroopan korkein hissin yläasema (n. 4000 metriä) ja autoton, tai siis sähköautoinen kylä. Siellä on myös 3300 metriin kiipeävä juna ja 45 asteen kulmassa kulkeva metro, tai siis funiculaire. Muun muassa.
 

 

Korkeus 3870 m

 

 
Matterhorn


Gornergratille 3300 metriin nouseva juna rakennettiin jo 100 vuotta sitten. Sinne sen modernimpi versiokin kiipeää lumesta ja pakkasesta välittämättä 20 minuutin välein. Miksi meidän junat hyytyvät pienestä lumimäärästä ja pakkasesta? Tai raitiovaunut pikkumäistä.

Alppikylissä, -teillä ja esimerkiksi Zürichissä, sataa välillä hurjasti lunta. Jonnekin se kuitenkin saadaan hetkessä kadotettua. Miksi lumimäärä on sitten Helsingissä sellainen ongelma, ettei toimistomme nurkalla homma pyöri normaalisti edes 2 viikkoa edellisen lumisateen jälkeen.

Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan sähköautot eivät toimi Suomen kylmässä. Miksi sitten Zermatt on toiminut jo vuosia kokonaan ilman polttomoottoriautoja. Jopa bussit ovat akkukäyttöisiä.

 



Sveitsissä tunneleita on rakennettu jo vuosisatoja. Ja niitä oli autoreittimmekin varrella monta kymmentä kilometriä. Suomalaisten mukaan tunnelit ovat vaarallisia ja vaikeita rakentaa. Onhan niillä pituutta jopa satoja metrejä. Turun moottoritien tekniikkakin on niin hienoa, ettei se usein toimi.

Ja pointti oli?

Olemme Suomessa tottuneet kehumaan omaa osaamistamme, katsomaan peiliin, kysymään paikalliselta asiantuntijalta. Sillä kuka kissan hännän nostaisi, paitsi kissa itse. Meillähän on maailmanluokan yritys, kuten Nokia. Paitsi, että muut ovat jo unohtaneet Nokian. Ja meidän talous kestää laman paremmin, kuin muut. Paitsi että olemme jo syvemmällä kuin muut. Ja että joku asia oli kansainvälisessä tutkimuksessa palkintopallisijoilla. Paitsi, että kyseisestä tutkimuslaitoksesta ei ole kuullut kukaan, tai että samaan aikaan arvostetussa kansainvälisessä tutkimuksessa Suomea ei mainita lainkaan. Tai että olemme vähiten korruptuneita maita maailmassa, paitsi että meillä oli "maan tapa", ja valtionyrityskin lahjoo siellä sun täällä.

Suomessa on hyvin vähän aidosti riippumattomia asiantuntijoita. Lähes kaikki mediassa haastateltavat asiantuntijat haluavat antaa mielikuvan, että heidän asiantuntemuksensa on maailman tasoa, tai maailman parasta. Esimerkiksi EMV-sirukortteihin liittyvästä uutisoinnista voi syntyä kuva, että Suomi olisi edelläkävijänä, tai ainakin pääjoukon mukana murroksessa. Todellisuus on, että olemme  Euroopan viimeisiä maita.

Uskon, että kissan hännän nostaminen alkaa olla ohi. Me olemme nousseet verraten rikkaaksi teollisuusmaaksi.  Itsekehulla ja -petoksella emme pääse enää eteenpäin. Kulissit murentuvat. On realismin aika. Lehtien on unohdettava päivystävät dosentit ja ruvettava tekemään työtä juttujensa eteen. Meillä on paljon herkullisia ja likaisia luurankoja kaapissa. Hopi hopi niitä etsimään.

Kotimarkkinatoimijoiden, yritysten ja julkisen puolen, on haettava ajatuksia maailmalta. Nokian menestys tuli pitkälle siitä, että satuimme luomaan edelläkävijämarkkinan GSM:n ympärille. Jonka oppeja muut maat sitten kopioivat. Joihin Nokia pääsi etulyöntiasemassa. Meidän pitää pyrkiä luomaan edelläkävijämarkkinoita myös muille sektoreille. Sillä niistä on kotimaisten yritysten helppo ponnistaa kansainvälisiksi.

Haluatko pelata paikallisliigassa, vai kannattaisiko miettiä voitko nostaa oman toimialasi tasoa ja treenata isoja markkinoita varten. Vai uskotko, että vain lahjattomat treenaa?

Kirjoittaja Antti Pietilä

Antti on Loyalisticin perustaja ja toimitusjohtaja, inboundin sanansaattaja, kouluttaja ja valmentaja, ohjelmistotoimialan vaikuttaja.

Sano vain hei, vaikkapa Twitterissä.