Syyllistyykö toimialasi itsepetokseen? Näin tunnistat taudin

29. marraskuuta 2012
Tutkin gradussani 1997 toimialojen elinkaarta ja erityisesti Suomen sanomalehtitoimialaa. Väitin loppupelin alkaneen, eli toimialan elinkaaren kääntyneen ehtoopuolelle. Kun aurinko laskee, toimijat aloittavat taistelun yhä pienemmästä elintilasta. Sanomalehtiala ei tuolloin vielä yleisesti uskonut näin käyneen. Päätoimittajat toisensa perään vakuuttivat seminaareissaan, ettei sanomalehti kuole mihinkään. Lukijat arvostavat ja tarvitsevat sanomalehteä, nyt ja tulevaisuudessa, journalistit kirjoittivat aviiseissaan.
USA:ssa sanomalehtien ilmoitustulot näyttävät kasvavan 2003-2005, mutta tosiasiassa trendi on jo tuolloin vahvasti alaspäin. Ollaan jääty muiden vastaavalla riskillä olevien alojen kehityksestä jälkeen.  

Usko tarpeen säilymiseen on toimialalla, sen johdossa ja työntekijöissä vahva. Ja tottahan se on, ettei perustarpeet yleensä kuole mihinkään. Ihmisillä on kylmä, nälkä, tiedonjano, tarve liikkua ja niin edelleen. Tänään ja huomenna.

Alan, katsot sitä johdosta tai työntekijän näkökulmasta, itsepetos on kuvitella, että tarve alan palveluille säilyy: "Palveluitamme tarvitaan myös jatkossa".

Vaikka tarpeet säilyisivätkin, muuttuuko tapa tyydyttää niitä? Ennen kuljettiin hevosilla, nyt autolla. Toisaalta eivät hevoset ole minnekään kadonneet. Satuloita ja kärryjä tehdään edelleen. Business on vain täysin erilainen.

Kysynnän taittuessa tulee ylitarjonnan ongelmat. Hinnat putoavat, kate haihtuu eikä lyhennä enää edes investointeja. Graafisella alalla painotuotteita tarjotaan välillä alle raaka-aineiden hinnan. Konkurssia ennen tartutaan mihin tahansa oljenkorteen. Supistuvalla alalla ei ole kiva olla.

Jonain päivänä pudotus on ohi ja ylikapasiteetti romutettu. Silloin ala voi taas uudistua, jos edellytyksiä siihen on. Välttämättömyydestä tulee usein luksusta tai sille löytyy niche-tarpeita. Viini hävisi virvokkeille ja muuttui luksukseksi. Sikari hävisi tupakalle ja muuttui niinikään luksukseksi. Satula löysi paikkansa hevosharrastuksesta, eikä liikkumisen välttämättömyydestä. Ehkäpä filmikameroille löytyy kysyntää erikoistarpeista. 

Tuttu brändi tai yritys ei tarkoita, että se olisi onnistunut matkalla uudistumaan ja säilymään hengissä myllerryksen läpi. Päinvastoin. Usein merkin takaa löytyy täysin uusi haastaja, joka on ostanut nimen ja muutamat vielä arvokkaat omaisuuserät uuden liiketoiminnan kulisseiksi.