Arvostusansa on yrityksen turma

Arianna Huffington oli eilen puhumassa Nordic Business Forumissa. En ollut kuuntelemassa. Mutta tarina ei tänään kerrokaan Rouva Huffingtonista, eikä edes hänen luomastaan Huffington Postista, tuosta mediatalosta, jota blogiksikin pilkataan. Vaan arvostusansasta, johdon ajatusansasta, joka tuhoaa kypsien yritysten mahdollisuuden selviytyä alan muutoksista voittajana.

Tänään Hesarissa Sanomalehtien liiton liittojohtaja Juha Holmberg sen sijaan uskoo printtiin ja digiin: "Keskustelu siitä, lopettaako digi paperilehdet kokonaan, on typerää"

Ja typerää se onkin. Nimittäin totta kai tuhoaa. Holmberg lienee vastaista mieltä.

Mutta tämä tarina ei myöskään kerro median murroksesta. Vaikka sillä jatketaan.

Kuten tiedämme, mediatalot ovat maailmalla, kuten koti-Suomessakin, suurissa vaikeuksissa. Liikevaihto putoaa ja lukijat karkaavat nettiin. Washington Postin omistajat totesivat pelin menetetyiksi ja myivät mediayhtiönsä Amazonin perustajalle Jeff Bezosille pari vuotta sitten 250 miljoonaa dollarin hintaan. Liikevaihtoa lehtiyhtiö kerrytti tuolloin vajaa 600 miljoonaa.

Pari vuotta aikaisemmin AOL osti Huffington Postin, tuon mediatalojen blogiksi haukkuman, hurjalla 315 miljoonan dollarin kauppasummalla. Liikevaihtoa HuffPo keräsi tuossa vaiheessa 50 miljoonaa. Analyytikot pitivät AOL:ää hulluna. Kovin hulluksi kauppa ei sittenkään osoittautunut, sillä viime vuonna mentiinkin sitten jo 200 miljoonan tahtia.

Yritystoimintaa johdetaan liiketoiminnan luvuilla: tuloslaskelmalla, taseella, kassavirralla ja vielä näitä tarkemmilla sisäisillä mittareilla. Yrityksen arvo ei tuossa keskustelussa ole mukana kuin mausteeksi.

Kuitenkin yrityksen arvostus on aivan keskeinen tekijä yrityksen uudistuskyvyssä. Matalalla arvostuksella rahaa ei saa, eikä omilla osakkeillakaan voi yrityksiä ostaa. Pikemminkin joutuu itse jonkun toisen ruokalistalle. Korkealla arvostuksella yritykseen uskotaan. Rahaa saa kun pyytää, ja edulliseen hintaan. Osakkeita voi käyttää maksuvälineenä yrityskaupoissa hyvällä diilillä.

Kun sijoittajat eivät usko enää liiketoimintaan, käy kuin Nokian Renkaille. Rahat otetaan osinkoina ulos ja liiketoimintaa skaalataan alaspäin, eli moni saa lähteä. Rahan on etsittävä parempaa sijoituskohdetta.

Arvostus ei kuitenkaan ole johdon työskentelyssä mukana kuten liiketoiminnan perusmittarit, sillä sitä ei ole helppo mitata. Pörssiarvokin on pätevä vain pienille osake-erille. Listaamattomille yrityksille arvoa voi yrittää haarukoida erilaisilla M&A-ammattilaisilta kuuluilla kertoimilla ja kaavoilla.

Uskoi tai käytti sitten mitä menetelmää tahansa, yrityksen arvon kehitystä on vaikea mitata. Ainoa tapa on laittaa firma markkinoille ja katsoa paljonko siitä joku maksaisi. Ensimmäinen tarjous voi silti olla aika kaukana lopullista tingittyä kauppahintaa, ja syntyisikö kaupat edes sillä? Aika moni yrityskauppa kun kaatuu kesken prosessin erilaisiin diilintappajiin.

Koska yrityksen arvoa ei voi helposti mitata, jätetään se sitten mittaamatta ja pudotetaan johdon mittareista.

Nyt aletaankin sitten päästä itse asiaan.

Uutta tulevaisuutta olisi haettava uusista markkinoista, uusilla tuotteilla. Nämä markkinat ovat kuitenkin alkuvaiheessa jo hieman varttuneemmalle firmalle kovinkin pienet. Liiketaloudellisesti pilkkuvirheliiketoimintoihin ei yksinkertaisesti riitä kaistaa. Miksipä Washington Post olisi panostanut digiin silloin kun HuffPo aloitteli? Tuskinpa vuonna 2004 kukaan alan ihmisistä uskoi, että blogilla voisi tehdä edes miljoonien liikevaihtoa. Mediajätin liiketoiminnassa tuollaisella versolla ei jättiä ikinä pelastettaisi.

Johtoryhmätyöskentelyä marginaaliliiketoiminnat vain häiritsevät. Niihin ei voida uhrata aikaa, eikä huomioita. Niistä on parempi luopua.

Valitettavasti suuren, ja vähän pienemmänkin, kypsällä alalla toimivan yrityksen on äärettömän vaikea löytää aidosti uusia liiketoiminta-alueita, jotka tarjoaisivat pitkän kasvupotentiaalin ja joissa kokoluokka olisi jo alkuvaiheessa riittävän iso. Niinpä näihin mahdollisuuksiin ei tartuta ajoissa. Ja jos tartutaan, niin epärealistisin tavoittein, ylisuurin organisaatioin ja jäykin liiketoimintasuunnitelmin. Kovin montaa vuotta tällaiset harjoitukset eivät yleensä kestä. Todetaan kyseinen liiketoiminta-alue kuolleeksi, eikä siihen enää (koskaan saa) palata. Tappiot nuollaan vähin äänin.

Uusille alueille on mentävä liinisti, eli ketterästi kokeillen ja etsien läpimurtoa. Mukaan ei tarvita korporaation sääntöjen tuomaan jäykkyyttä, eikä budjetoinnin ennustettavuutta. Kyse on startup-toiminnasta, jossa liiketoimintasuunnitelmat ja budjetit ovat voimassa ehkä viikon, hyvässä tapauksessa parikin viikkoa.

Siksi tällaiset alueet jäävät startupien, ei korporaatioiden, hyödynnettäviksi.

Kun kypsän yrityksen johtoryhmä käyttää kaiken huomionsa väistämättömän tuhon siirtämiseen, kasvaa naapurin startup-verso nopeasti. Sitä ei kannata ostaa kun siihen olisi varaa, sillä johtoryhmän kokouksiin ei haluta enää yhtään ongelma-aluetta lisää. Ja yhtäkkiä sitä ei pysty ostamaan kun siihen ei enää olekaan varaa.

Kypsä yritys kuihtuu ja menettää arvoaan kiihtyvällä vauhdilla. Sijoittajat pakenevat. Samaan aikaan startupin arvostus moninkertaistuu. 50 miljoonan yrityksestä tulee 600 miljoonan yritystä arvokkaampi.

Käypä vilkaisemassa vaikkapa Teslan ja General Motorsin markkina-arvoja, niin näet mihin sijoittajat uskovat. Eivät ne tyhmiä ole. Silti autotehtaiden johtajat vähättelevät Holmbergin tavoin mullistuksen merkitystä. "Ei sähköauto tapa, mehän tehdään niitä jo (puolen tusinan muun voimanlähteen lisäksi)", ne sanovat.

Ja tämä, hyvät lukijani, on arvostusansa.

Arvostusansa on yritysjohton ajatusharha, jossa yritys on kykenemätön panostamaan uusiin liiketoimintoihin arvioidessaan niiden merkitystä liikevaihdon ja tuloksen kautta, eikä arvostuksen kautta. Vaistomaisesti oletetaan, että samat arvostuksen säännöt pätevät. Kuitenkin uuden liiketoiminnan arvostuskertoimet kasvavat erittäin nopeasti samalla kun uudistuskyvyttömän yrityksen kertoimet putoavat. Daavidista tulee hetkessä Goljatia arvokkaampi.

Arvostukseen voi vaikuttaa myös asiakashankinnan tehokkuus. Ohjelmistoliiketoiminnassa tehokkaasti inboundilla asiakkaita hankkivat yritykset ovat usein arvokkaampia kuin kenttämyynnillä etenevät.