Kirjoitukset ajalta elokuu 2011

Onko Nokia lopultakin löytänyt kultajyvän?

23. elokuuta 2011
Nokian alamäestä on Suomessa jaksettu vohkattu jo kyllästymiseen asti. En ole viitsinyt virteen yhtyä, sillä maailmalla Nokia on jo tutkasta kadonnut. Niin se on myös omasta tutkastani kadonnut. Yhtiöltä ei ole viime aikoina tullut mitään uutista tai tuotetta, joka olisi herättänyt kiinnostukseni. Ei ainuttakaan menestyksen itua.


Näin kuitenkin tänään uutisen, joka saattaa merkitä Nokian paluuta menestykseen. Ei, se ei ole uusi älypuhelin. Se ei ole tabletin tappaja tai iPhonen korvaaja. Se on matkapuhelin.

Ensimmäinen Nokiani, 2110 vuonna 1994, oli aikansa paras puhelin. Se oli pieni, se oli hyvän näköinen ja se oli mainio käyttää. Niin oli seuraavakin Nokiani. Se oli pienempi, parempi, helpompi ja siinä oli enemmän ominaisuuksia. Niin oli sitä seuraava, ja sitä. Mutta sitten malleja alkoi olla liikaa. Puhelimen löytäminen tuli yhä vaikeammaksi. Uudempi tai kalliimpi ei välttämättä ollut parempi kuin vanhempi tai halvempi. Tai edes uudempi tai parempi kuin kaksi vuotta vanha puhelimeni! Sitten tuotteet alettiin lanseerata puoli vuotta ennakkoon. Odottavan aika on pitkä. Varsinkin kun saatavuudesta oltiin hipihiljaa. Muutaman luurin jälkeen opin, ettei kannattanut. Kun kapulan lopulta sai käsiinsä, se oli buginen kuin kirppufarmi. Ensimmäisen uutuustuotteen kohdalla annoin anteeksi. Toisen kohdalla hyväksyin. Kolmannen ostin vasta kolmen kuukauden jälkeen.

Sitten tuli N900. Teknisille edelläkävijöille lanseerattu, paljon hypetetty tuote. Meillä sitä jonotti yksi jos toinen. Se oli pakko saada. Onneksi en itse ilmoittautunut jonoon. N900 oli iso floppi. Kun tekniset edelläkävijät olivat saaneet tuotteen käsiinsä, tuli ilmoitus ettei tuota käyttöjärjestelmää enää tueta. Nokia vaihtaa toiseen. Luvattuja päivityksiä ja softamarkkinaa ei tule. Softaekosysteemiä ei synny.

Mitä markkinaa et ikinä saa pettää: edelläkävijäasiakkaitasi! Kuka suosittelee tuotteitasi massalle muuta kuin edelläkävijät.

Rakastin E51:stä, se oli ehkä paras puhelimeni siihen asti. Hyvä puhelin, muttei kestämään. Kumiset napit muuttuivat liimaksi, näyttö naarmuiksi ja pelti klommoiksi. Lyhytikäisin puhelimeni tähän asti. Edelliset olivat aina kestäneet seuraavillekin käyttäjille.

Oli aika rakastua iPhoneen. Ohjekirjanipun sijaan pieni haitariopas. Kun Nokian tuunaamiseen meni päivä, oli iPhone mieluisassa kuosissa parissa minuutissa. Sähköpostit, kontaktit, kalenterit ja kaikki. Mikä ero! Vehje tuntui kuitenkin isolta ja aralta, joten pidin E51:sen rinnalla sporttihommissa.

Sitten tuli iPhone 4:nen. Se oli pakko saada. Saatavuudessa haasteita, joten ostin E52:sen jo vikaantuneen E51:sen tilalle kakkospuhelimeksi. 3GS oli jo silloin matkannut uuteen taskuun. E52:sen piti olla päivitetty versio E51:sestä, olihan se pari vuotta uudempikin. Mutta nyt päivityksessä oli mennyt kaikki pieleen. Puhelinta ei enää voinut käyttää autossa sokkona, sillä näppäimistä oli poistettu muotoilu. Tietokoneeseen asennettava softa oli uudistunut Ovi-nimiseksi, muttei koskaan toiminut luotettavasti. Sain sitten 4:seni melko pian, joten kärvistely E52:sen kanssa jäi lyhytaikaiseksi. Nyt iPhone oli tehty kestämään. Se oli kevyempi, nopeampi, hienompi ja ties mitä muuta. Huomasin pian, etten ottanut Nokiaani enää edes esille. Se on nyt ollut vuoden pöytälaatikkossa.

Nokia putosi älypuhelinkelkasta, hukkasi edelläkävijäfaninsa, hukutti kansan mallihelvettiin ja petti jonottajat epäluotettavilla kapuloilla.

En sitä paitsi usko, että kenenkään kannattaa odottaa Windows Phonea: liian vähän liian myöhään.

Mutta on Nokialla mahdollisuus. Se näkyi ensin tässä jutussa ja toistuu tässä jutussa. Ensimmäisessä Apple bloggari kertoi vaihtaneensa iPhonensa Nokian halpaluuriin. Toisesta Nokia sanoo: "Se on tarkoitettu kuluttajille, jotka ovat kiinnostuneita pelkästään puhelimella soittamisesta". Samalla se on pinnoitettu kullalla.

Tarvitsenko todella älypuhelinta, jossa olen ladannut 86 sovellusta (silloin kun viimeksi laskin, nyt varmaan 150). Tarvitsenko älyä, vai puhelinta.

Useimmiten puhelinta. Matkassa kulkeva iPad poistaa pitkälle tarpeen älystä puhelimessa. Toisaalta kosketusnäyttö tekee autokäytön lähes mahdottomaksi. Haluan puhelimen, mutta iPhonen laadulla. En halua naarmuja, kolhuja, peltiä tai sulavia kumipainikkeita. En kyllä kaipaa kultapinnoitettakaan.

Haluan keskihintaluokkaan, älypuhelinten alle, laadukkaita puhelimia. Kunnon materiaaleista, muttei mitään  Vertun kaltaista pröystäilyä. Jyrsittyä metallia, lasia, isoja näppäimiä, pientä näyttöä, hyvää otetta ja tuntumaa. Haluan siis laadukkaan puhelimen.

Markkinoille syntyy mahdollisuus, kun tuotteiden ominaisuudet ylittävät kuluttajien tarpeet. Syntyy mahdollisuus valloittaa yksinkertaisemmalla. Muttei välttämättä edullisemmalla.

Ajattele Miniä. Se on monelle luksusauton korvaaja. Mini Goodwood maksaakin saman kuin moni urheiluauto, mutta on silti vain luksusversio supermini -kategorian tuotteesta. Tarvitseeko siis kunnon puhelimen kilpailla peruspuhelimen kanssa hinnasta? Tuskin. Muttei kunnon puhelin peruspuhelimesta vielä kultapinnoitteella synny. Sen pitää olla erilaisempi.

Voi toki olla, että Nokia missaa tämänkin mahdollisuuden. Appleltä tuleva halvempi iPhone ei ole vielä kuin pienemmällä muistilla varustettu 4:nen. Mutta jos katsoo Applen kykyä kattaa "mp3"-markkina muutamalla erilaisella, mutta laadukkaalla mallilla, voi kuvitella, että mahdollinen iPhone Nano voi olla juuri tuo kaipaamani laite.

Yrityksen sisäverkko on kuollut!

14. elokuuta 2011
Yritysten sisäverkko ajatellaan usein turvallisena ympäristönä, jossa riittää käyttäjän tunnistaminen. Tämä ajattelutapa on muuttumassa.


Sisäverkko on perinteisesti ajateltu turvallisena alueena ja vastaavasti ulkoverkko pahana vaarallisena maailmana. Sisäverkossa on riittänyt käyttäjän tunnistaminen, sillä kaikki sisäverkon laitteet mielletään turvallisiksi ja luotetuiksi vekottimiksi. Onhan ne oman IT:n hallussa. Niinpä yrityksillä on ollut korkea henkinen kynnys datan tai toimintojen sijoittamiseksi oman verkon ulkopuolelle. Niin voimakas on tuo ajatus vaarallisesta ulkomaailmasta ja turvallisesta sisämaailmasta.


Koska sisäverkko on turvallinen paikka, on sen myös oltava turvallinen. Niinpä ulkorajalle kannetaan toinen toistaan hienompia palomuureja. Kun rajavalvontaan ei täysin luoteta, asennetaan sisäverkkoa valvomaan tunkeutumisen paljastuspurkkeja (Intrusion Detection System). Sitten pelätään työasemia ja asennetaan ne väärälleen tietoturvaohjelmia. Mutta kun ne eivät suojaa tietoturva-aukoilta, laaditaan verkko väärälleen sääntöjä, jotka estävät päivittämättömän tietokoneen kytkeytymisen verkkoon. Ja niin edelleen.

Tuossa taistelussa pelko ajaa usein järjen yli. Ja käyttäjän. Ja busineksen. Niinpä päätelaitteet ja ohjelmistot harmonisoidaan muutamaan vakiomalliin. Siirrytään siis neuvostoaikaiseen systeemiin, jossa (IT) johtajat tietävät, mitä kansa tarvitsee.

Eihän se näin mene. Ei toiminut itänaapurissa. Eikä näytä toimivan Kiinassakaan. Ulkorajaa ei voi valvoa riittävän tiukasti jotta sisäverkko olisi puhdas ja turvallinen onnela.

Porukka tarvitsee uusia vekottimia, kuten älypuhelimia tai tabletteja. Porukka tarvitsee erilaisia softia ja softaversioita. Porukan tarvitsee liikkua, tehdä töitä asiakkaan tiloista, mökiltä, matkan päältä. Yksikään IT organisaatio ei ole niin suuri, että sillä olisi resursseja hyväksyä kaikkia niitä ratkaisuja, joita business tarvitsisi.
Yksikään IT ei ole niin mahtava, että se olisi pystynyt pitämään sisäverkon turvassa.

Business tarvitsee joustavuutta ja valinnanvapautta. "Tuo oma tietokoneesi" ajatus (tsekkaa IT-johtajien mietteet) on yksi suunta tästä kapinasta. Software as a Service (SaaS) ja muut busineksen hankkimat pilvipalvelut (vastakohtana IT:n hankkimille pilvipalveluille, jotka ovat enemmänkin ulkoistusta) ovat toinen osa tätä busineksen kapinaa.

Mitä jos sisäverkon päätelaitteet ja käyttäjät mieltäisikin lähtökohtaisesti, ei turvallisiksi, vaan vaarallisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin olennaista ei olekaan ulkorajan suojaus, vaan palveluiden suojaus. Työasema ja palvelin eivät enää olisikaan samassa verkossa, vaan palvelin olisi suojattu palomuurein ja muine välineineen. Se tarkoittaisi, että kolleegan PC:tä pitäisi pitää lähtökohtaisesti vihamielisenä paholaisena. Niinpä työaseman pitäisi olla suojattu myös samassa verkossa olevilta laitteilta, eikä vain ulkoverkon vihulaisilta. Enää ei kirjauduta sisäverkkoon, vaan palveluihin.

Samalla se kyllä tarkoittaa myös sitä, ettei naapuripalvelimeenkaan voi välttämättä luottaa, ainakaan jos ne eivät ole loogisesti samaa rypästä (toisistaan riippuvaisia).Niinpä verkkoa ei jaeta työasemiin ja palvelimiin, vaan palvelimet jakautuvat ryppäisiin, eivätkä luota lähtökohtaisesti toisen ryppään aikeisiin.

Verkko ei enää jakaudu turvalliseen sisäverkkoon ja vaaralliseen ulkoverkkoon. IT:n haaste onkin sama kuin meillä SaaS-palveluita tuottavilla. Palvelumme ovat auki kaiken maailman häkkereille, sillä sekä legitiimit käyttäjät että hakkerit tulevat kannaltamme samasta verkosta. Niinpä meidän pitää suojata palvelumme niin, että käyttäjät pystyvät käyttämään, mutta vihulaiset eivät pääse rellestämään. Työasemat ovat jatkossa kuin kotikoneita: erilaisia, eritavalla ylläpidettyjä, potentiaalisesti reikäisiä. Mutta sitten firman verkkoon voikin liittää minkä tahansa päätelaitteen. Turvallisuus ei tulekaan siitä, miten firman verkko erotetaan ulkomaailmasta. Vaan siitä kuinka palvelut suojataan.

Firman verkkoa ei enää ole, perinteisessä mielessä. Yrityksen itse tuottamat palvelut ovat ikään kuin pilvessä kuten meidän pilvitoimittajienkin.

Samalla sillä ei enää olekaan verkon näkökulmtyöasemien hallinta muuttuu samaksi kuin 

Lopulta moderni yritysverkko voidaankin mielestäni mieltää sisäisiin 


Mutta eikä tämä tarkoita sitä, että sisäverkon palvelut muuttuvat sisäisiksi pilvipalveluiksi. Ne voisivat olla ulkoverkossakin, mutta ovat sisällä koska ne sattuvat olemaan siellä.

Ohjelmistojen sähkönkulutus

10. elokuuta 2011

PowerPoint on suuri tehokkuussyöppö. Sen tietää sveitsiläinenkin. Mutta niin on pääosa yrityksen tietojärjestelmistä. Kukapa ei olisi tuskastellut ERPin tai CRMn oikkuja.

Mutta entäpä ohjelmistojen sähkönkulutus ja sitä kautta vaikutukset ympäristöön?

Kuinka paljon yliraskaat tietoturvaohjelmistot, turhat käyttöjärjestelmäominaisuudet tai paisuneet toimistosovellukset kuluttavat maailman yli 1 miljardissa ja pian 2 miljardissa tietokoneessa? Aika monta ydinvoimalaa!

Raskaammat softat vaativat tehokkaampia koneita. Onneksi tietokoneiden virrankulutus ei kasva suorituskyvyn mukana. Kannettavien kasvanut osuus itse asiassa pudottaaa sitä. Mutta raskaammat softat estävät tietokoneiden yksinkertaistumista ja virransäästöominaisuuksien aktivoitumista. Ainakin oma koneeni ruksuttaa jatkuvasti jotakin. Jos ohjelmistot olisivat kevyempiä, emme ehkä tarvitsisi tehotykkejä, vaan selviäisimme virtapihimmillä koneilla.

Yksittäisen kuluttajan näkökulmasta ohjelmiston sähkönkulutusta ei voi laskea, eikä sitä voi paketissa ilmoittaa. Eikä sillä olisi taloudellista merkitystä. Mutta kerrottuna 1 miljardilla sillä alkaa olla jo paljon merkitystä.

Eron huomaa hyvin kannettavassa tietokoneessa. Jos Windowsia optimoi sammuttamalla turhia palveluita, jos valitsee kevyemmän, mutta yhtä tehokkaan tietoturvaohjelmiston ja jos sammuttaa tietokonevalmistajan mukaan paketoimat jonninjoutavat palvelut, akku kestää kymmeniä prosentteja pidempään ilman käyttökokemuksen heikentymistä.

Palvelimet puolestaan kuluttavat n. 1,3% energiasta. Isoilla organisaatioilla, kuten Googlella, Intelillä, Rackspacella ja Microsoftilla on suunnattomat määrät palvelimia. Esim. Googlella arvellaan olevan yli 1 miljoonaa palvelinta (Google ei kerro). Mutta niin on pienillä ja keskisuurilla organisaatioilla. Suurin osa palvelimista pyörii 24/7, kun siinä pyörivää järjestelmää tarvitaan 8/5.  Keksisikö joku tavan pudottaa palvelimet lepotilaan 76% ajaksi, niin että ne olisivat silti valvontasoftien ja varmistusten saatavilla?

Microsoftin palvelininfra on rakennettu niin, että enemmän kuin yhden palvelimen ympäristöön tarvitsee palvelimia sitten jo aivan mahdottomasti. Active Directory on syytä olla tuplattuna (2 palvelinta), eikä montaa Microsoftin serverisoftaa pysty asentamaan Active Directoryä pyörittävälle koneelle. Niinpä meillä on toimistolla enemmän palvelimia kuin henkilökuntaa. Eikä luvussa ole mukana konesalissa olevat tuotantopalvelimet. Kun palvelimet vievät satoja watteja kappale, sähköä menee ja lämpöä syntyy. Joka taas on jäähdytettävä, mikä karkeasti tuplaa kokonaiskulutuksen. Niinpä toimistomme sähkönkulutus ylittää taloni sähkönkulutuksen, joka sentään lämmitetään sähköllä.

Virtuaalipalvelimet helpottavat ja uudet palvelimet ovat yhä virtapihimpiä. Perusongelma on kuitenkin ylimonimutkainen ja siten liian vaikeasti muutettava palvelinympäristö. Tarvitaan yksinkertaisia yhden asian purkkeja hoitamaan myös Windows-ympäristön palveluita. Olisiko esimerkiksi kovalevytön kevyt Active Directory laite mitään? Tavallinen Windows palvelin vie satoja watteja, toisaalta Linux-pohjaiset yhden asian laitteet vievät usein kymmeniä watteja. Levypalvelimemme esimerkiksi vie 60 W täydellä teholla ja 20 W lepotilassa (jota Windows palvelimet eivät oikein osaa).

Unohda äärioikeisto, nyt vastustetaan PowerPointia

10. elokuuta 2011
Mellakoiden ja äärioikeiston sijaan Sveitsissä on aivan toisenlaiset haasteet. Ja haasteeseen on perustettu uusi puolue, nimeltään Swiss Anti-PowerPoint Party (APPP).

Puolue vastustaa nimensä mukaisesti PowerPointin käyttöä, joka puolueen mukaan aiheuttaa vuositasolla Sveitsissä 1,7 miljardin euron ja Euroopassa 110 miljardin euron kustannukset. Ja onhan tyypillinen PowerPointilla tehty esitys mitä suurinta ajanhaaskausta paikallaolijoille. Kuinka monesta esityksestä muistat itse yhtään mitään enää seuraavana päivänä?


APPP on itseasiassa Matthias Poehm nimisen kaverin markkinointikikka kirjansa markkinointiin. Mutta hyvän asian parissa kaveri on liikkeellä.

Kuinka Startupin IT rakennetaan pilvipalveluilla

9. elokuuta 2011

Sarjayrittäjäkaverini on käynnistämässä uutta yritystä ja kysyi miten IT kannattaa hoitaa. Edellisen kanssa oli nimittäin vietetty unettomia öitä IT:n murheita pohtiessa. Samaan ei olisi enää haluja.

Aloitin kirjoittamaan ajatuksiani ja huomasin, että moni muukin hyötyisi tästä Startupin IT-suunnitelmasta. Muutama yrittäjäkaveri on firmojen välissä. Muutama johtajakaverikin on joutunut perustamaan liiketoimintayksikköä tai maayhtiötä tyhjältä pöydältä ilman konserni IT:n apua.

Lähdetäänpä siis liikkeelle miettimään miten Startupin tai muun uuden liiketoiminnan IT kannattaa hoitaa pois päiväjärjestyksestä, jotta liiketoimintaa päästään oikeasti pyörittämään. Unohdan nyt kengännauhabudjetilla liikkeellä olevat. En siis kerro mistä saa pummittua tietokoneet, kopioitua softat ja lainattua toimistokalusteet. Tämä suunnitelma on tarkoitettu yrittäjälle siihen toiseen yritykseen ja palkkajohtajalle siihen ensimmäiseen. Siihen jota ei saa mokata.

Startupilla on omistaja, sillä voi olla...