Kirjoitukset ajalta helmikuu 2010

Hukkuva ostoskori hukkaa kaupat

21. helmikuuta 2010
Shoppailin tänään toimistotarvikkeita Wulffin kulmassa. Keräilin ostoskoriin kaikenlaista. Puhelin soi, kolleega tuli kysymään juttua, palaveri alkoi. Kun sitten olin valmis jatkamaan, kaupan palvelimen innokas jätekuski oli jo vienyt ostoskorini pois lojumasta. Pari korissa ollutta asiaa muistin, mutta lopuista ostoskorissa olleista ei enää ollut mielikuvaa. En viitsinyt aloittaa alusta: Kauppa hävitty!
Ostan paljon myös Chain Reaction Cyclestä. Pohjois-Irlannista itseasiassa. Mainio kauppa, kannattaa lukea historiikista kuinka pariskunnan pyöräkaupasta Ballynuren pikkykylässä kasvoi yli 300 hengen kansainvälinen nettikauppa. Kerään siis ostoskoriin tai toivelistalle (kai sinunkin kaupassa on sellainen?) tavaraa ja kun koriin on viikkojen saatossa kertynyt ilmaiseen toimitukseen oikeuttava määrä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraan, laitan tilauksen vetämään. Vahinko vain, että CRC hukkaa satunnaisesti ostoskorin ja toivelistan. En ole vielä päässyt perille mistä syystä, eivätkä hekään. No, viime kuukausina on säästynyt sitten useampi satanen. Tai siis jäänyt CRC:n liikevaihdosta uupumaan.

Nettikaupan ostoskori voidaan pitää istunnossa, kuten Wulffin kulmassa. Tällöin ostoskori säilyy istunnon ajan ja istunto tulkitaan yleensä päättyneeksi 20 minuutin epäaktiivisuuden jälkeen tai kun selain suljetaan tahallaan tai vahingossa. Ostoskorin säilöminen istuntoon on yleensä helppoa, mutta siinä häviää kauppaa. Ja pienistä puroista kasvaa isoja jokia.

Ostoskorin voi säilöä myös tietokantaan. Silloin se säilyy ihan niin kauan kuin vain halutaan. Ongelmaksi tulee vain kuinka käyttäjä linkitetään ostoskoriin. Vaaditaanko sisäänkirjautumista, käytetäänkö evästettä vai kuinka? Ongelmaksi tulee myös mitä tehdään kun käyttäjä tulee takaisin vaikkapa viikon kuluttua ja jonkun ostoskorissa olevan tuotteen saatavuus tai hinta on muuttunut. Ja entäpä jos käyttäjä kirjautuu useammalta koneelta. Ja siivotaanko ostoskorit pois joskus. Jokin logiikkavirhe CRC:n toteutuksessa on.

Mutta yksi nettikauppa osaa ostoskorin hallinnan. Nimittäin Amazon. Tulen sitten ostoksille jollakin kolmesta tietokoneestani tai iPhonella, on ostoskorini aina valmiina. Lisään vaikkapa pikaisesti iPhonella lehdestä lukemani kirjan koriin, muutaman kirjan työpaikalla ollessani työkoneella, sitten kokouksessa esilletulluita tarpeita läppärillä ja lopuksi jotain kevyempää kotoa. Eikä minun tarvitse edes kirjautua sisälle, paitsi sen ensimmäisen kerran per päätelaite ja tietenkin ostamisen yhteydessä. Ja kun homma toimii, niin kauppa käy. Pari vuotta sitten laskurini näytti 461 ostettua tuotetta.

Jos olet rakentamassa verkkokauppaa, niin tarvitsetko säilyvän ostoskorin? Totta kai. Asiakkaan ostoprosessi katkeaa helposti häiriöön. Säilyvä ostoskori mahdollistaa jatkamisen.


Tarvitsetko toivelistaa? Todennäköisesti. Asiakkaasi tarve ei välttämättä ole aina akuutti. Toivelistalle on hyvä varastoida sellaisia tuotteita, joita ei aio ostaa seuraavalla ostokerralla, mutta ehkä myöhemmin. Pysyypä listalla asiakkaan muistissa.


Pitääkö säilyvän ostoskorin tulla esille ilman kirjautumistakin? Yleensä kyllä. Eli kirjautumisen yhteydessä asiakkaalle lähetetään eväste, jolla sitten seuraavilla kerroilla haetaan ostoskori jo ennen kirjautumista. Tässä trikki onkin hallita evästeitä useilta koneilta ja selaimilta.

Ajatuksia 3870 metristä

18. helmikuuta 2010
Ennen Davosia olin Zermattissa. Hiihtämässä sielläkin. Zermattissa on Matterhorn, Euroopan viimeinen valloitettu vuori. Euroopan korkein hissin yläasema (n. 4000 metriä) ja autoton, tai siis sähköautoinen kylä. Siellä on myös 3300 metriin kiipeävä juna ja 45 asteen kulmassa kulkeva metro, tai siis funiculaire. Muun muassa.


Korkeus 3870 m

Matterhorn

Gornergratille 3300 metriin nouseva juna rakennettiin jo 100 vuotta sitten. Sinne sen modernimpi versiokin kiipeää lumesta ja pakkasesta välittämättä 20 minuutin välein. Miksi meidän junat hyytyvät pienestä lumimäärästä ja pakkasesta? Tai raitiovaunut pikkumäistä.

Alppikylissä, -teillä ja esimerkiksi Zürichissä, sataa välillä hurjasti lunta. Jonnekin se kuitenkin saadaan hetkessä kadotettua. Miksi lumimäärä on sitten Helsingissä sellainen ongelma, ettei toimistomme nurkalla homma pyöri normaalisti edes 2 viikkoa edellisen lumisateen jälkeen.

Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan sähköautot eivät toimi Suomen kylmässä. Miksi sitten Zermatt on toiminut jo vuosia kokonaan ilman polttomoottoriautoja. Jopa bussit ovat akkukäyttöisiä.



Sveitsissä tunneleita on rakennettu jo vuosisatoja. Ja niitä oli autoreittimmekin varrella monta kymmentä kilometriä. Suomalaisten mukaan tunnelit ovat vaarallisia ja vaikeita rakentaa. Onhan niillä pituutta jopa satoja metrejä. Turun moottoritien tekniikkakin on niin hienoa, ettei se usein toimi.

Ja pointti oli?

Olemme Suomessa tottuneet kehumaan omaa osaamistamme, katsomaan peiliin, kysymään paikalliselta asiantuntijalta. Sillä kuka kissan hännän nostaisi, paitsi kissa itse. Meillähän on maailmanluokan yritys, kuten Nokia. Paitsi, että muut ovat jo unohtaneet Nokian. Ja meidän talous kestää laman paremmin, kuin muut. Paitsi että olemme jo syvemmällä kuin muut. Ja että joku asia oli kansainvälisessä tutkimuksessa palkintopallisijoilla. Paitsi, että kyseisestä tutkimuslaitoksesta ei ole kuullut kukaan, tai että samaan aikaan arvostetussa kansainvälisessä tutkimuksessa Suomea ei mainita lainkaan. Tai että olemme vähiten korruptuneita maita maailmassa, paitsi että meillä oli "maan tapa", ja valtionyrityskin lahjoo siellä sun täällä.

Suomessa on hyvin vähän aidosti riippumattomia asiantuntijoita. Lähes kaikki mediassa haastateltavat asiantuntijat haluavat antaa mielikuvan, että heidän asiantuntemuksensa on maailman tasoa, tai maailman parasta. Esimerkiksi EMV-sirukortteihin liittyvästä uutisoinnista voi syntyä kuva, että Suomi olisi edelläkävijänä, tai ainakin pääjoukon mukana murroksessa. Todellisuus on, että olemme  Euroopan viimeisiä maita.

Uskon, että kissan hännän nostaminen alkaa olla ohi. Me olemme nousseet verraten rikkaaksi teollisuusmaaksi.  Itsekehulla ja -petoksella emme pääse enää eteenpäin. Kulissit murentuvat. On realismin aika. Lehtien on unohdettava päivystävät dosentit ja ruvettava tekemään työtä juttujensa eteen. Meillä on paljon herkullisia ja likaisia luurankoja kaapissa. Hopi hopi niitä etsimään.

Kotimarkkinatoimijoiden, yritysten ja julkisen puolen, on haettava ajatuksia maailmalta. Nokian menestys tuli pitkälle siitä, että satuimme luomaan edelläkävijämarkkinan GSM:n ympärille. Jonka oppeja muut maat sitten kopioivat. Joihin Nokia pääsi etulyöntiasemassa. Meidän pitää pyrkiä luomaan edelläkävijämarkkinoita myös muille sektoreille. Sillä niistä on kotimaisten yritysten helppo ponnistaa kansainvälisiksi.

Haluatko pelata paikallisliigassa, vai kannattaisiko miettiä voitko nostaa oman toimialasi tasoa ja treenata isoja markkinoita varten. Vai uskotko, että vain lahjattomat treenaa?

Terveisiä Davosista

16. helmikuuta 2010
Ensin anteeksi hiljainen kuukausi. Olemme valmistelleet isoa lanseerausta. Siitä lisää parin päivän sisällä.

Olin viime viikon Davosissa. En talousfoorumissa, vaan hiihtämässä. Mutkamäkeä. Ilmaston vaihdos, erityisesti ohut alppi-ilma, virkistää kummasti ajattelua. Kuten maailmaa nähnyt seurakin. Talousfoorumin aiheiden sijaan keskityimme erikoistavarakaupan tilaan. Seuraavassa muutamia otoksia:

  • Suomessa laskettelusuksia myydään reilulla alennuksella jo ennen ensilumia. Onko oikea hinta siis yliviivattu 800 euroa, vai se 399 tarjoushinta? Vai ovatko ehkä jäännöseriä edelliseltä vuodelta?
  • Miksi rengasliikkeet myyvät renkaita kumpanakin sesonkina -50% alennuksella? Ja tiesitkö, että tuo alennushinta on itseasiassa sama kuin saksalaiskauppiaiden normaalihinta samalle satsille Suomeen toimitettuna? Ennen alennuksia.
  • Miksi vihkisormuksen hinta Suomessa on alempi kuin mitä siinä olevan timantin maailmanmarkkinahinta? Siis jos uskoo kauppiaan väittämää kiven koosta ja laadusta. Miksi vaivautua vähittäiskaupan pitämiseen kun paremman hinnan saisi myymällä kivi ja kulta erikseen? Vai onko niin, ettei timantin luokitus olekaan täällä ihan se mikä se on isoilla markkinoilla.
  • Miksi repun hinta partiokaupassa on -30% tarjouspäivänäkin reilusti korkeampi kuin brittikaupassa (ja muuallakin) ennen alennuksia?
  • Voiko kuluttaja luottaa, että tavaratalon tai erikoisliikkeen (täyshintainen) muotivaate on kuranttia? Joksi sitä kysyttäessä väitetään. Ei. Se voi olla valmistajan outlet-kamaa.
  • Tai mikä on silmälasien oikea hinta.
Myynnissä olevat tuotteet eivät siis välttämättä ole kauden mallia tai ainakaan hittimallia. Ehkä viimevuotista tai jäännöserää. Lähtöhinnalla ei ole mitään tekemistä (maailman)markkinahinnan kanssa, eikä sillä tuotteita käytännössä myydäkään. Kauppaa tehdään, ei tuotteella, ei edes edullisella hinnalla, vaan alennusprosentilla.

Eräs ystäväni kertoi juuri ostaneensa uuden tennismailan. Huippumaila, viimeistä mallia, ystäväni valitsemalla jännityksellä suoraan Floridasta kotiovelle toimitettuna. Tilasi perjantaina, maanantaina tuli jo kotiovelle!  Hintakin oli vain puolet entisen ostopaikan hinnasta, joten tilasi samalla kaksi.
Kaupan kilpailuetuna on ollut jäännöserien ostaminen, niiden myyminen kuranttina ja alennusprosenttien markkinointi. Meneekö tämmöinen halpahallimainen toiminta todella läpi suomalaisiin kuluttajiin?

Emme usko niin. Suomalaiset matkustavat, googlaavat, shoppaavat netissä. Suomalaiset huomaavat, että tavara vain on tuoreempaa, laadukkaampaa ja halvempaa aidan toisella puolella, eli netissä. Ja sen jopa saa usein nopeammin.

Uskomme, että uuden sukupolven mobiililaitteet, kuten iPhone, kiinteähintaisine laajakaistoineen muuttavat pelikenttää suuresti. Nimittäin kuluttaja saa muutamassa sekunnissa googlattua tuotteen arvion (ja paljastettua vanhan mallin) sekä katsottua maailman hintatason. Muutama sekuntti lisää, ja tuote on matkalla kohti kotia, jos erikoistavarakaupan hinta ei tyydytä.

Joten, jos olet erikoistavarakaupassa, rupea nyt ihmeessä miettimään miten nostat suorituksesi maakuntasarjasta maailman tasolle. Nimittäin maakuntasarjassa ei kohta ole enää tulosta tehtäväksi. Kuluttajat siirtyvät kovaa vauhtia toisaalle rahoineen. Eikä niitä tarvitse edes paljon siirtyä, nimittäin jos tarjonta säilyy jotakuinkin ennallaan, pienikin kysynnän notkahdus muuttaa pelin kaikille tarjoajille kuolinkamppailuksi. Et pärjää ikinä hinnalla, valikoimalla, tuoreudella. Etkä edes toimitusajalla. Suomen volyymit ei vain mahdollista sitä. Rupea opettelemaan markkinointia. Oikeaa markkinointia. Hinta- tai alennusilmoitukset eivät ole sitä. Vaikkapa sitä miten sveitsiläiset saavat samannäköisestä kellosta, joka on epätarkempi, epäkäytännöllisempi, jopa 10 000 kertaa enemmän kuin kilpailijat!

Huomenna ajatuksia 3860 metristä.